admin

Introduction

Käsitteellä hikikomori viitataan sosiaaliseen tilaan, jossa ihmiset välttävät sosiaalista osallistumista ja suhteita muihin ihmisiin kuin perheenjäseniin sulkeutumalla huoneeseensa tai taloonsa kuudeksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa. Termi viittaa sekä itse tilaan että siitä kärsiviin ihmisiin. Vaikka ilmiön ajatellaan olevan erotettavissa mielisairaudesta, uusissa ohjeissa on varoitettu, että mielenterveysongelmia, kuten skitsofreniaa, on saatettu alidiagnosoida (1).

Hikikomorista on tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia, joissa on käytetty yhteisöllisiä näytteitä. Japanissa on tehty kolme kansallista tutkimusta hikikomoreista väestön keskuudessa. Ensimmäinen oli valtakunnallinen poikkileikkausmainen mielenterveystutkimus vuosina 2002-2006, jossa arvioitiin, että 0,56 prosentilla kaikista kotitalouksista oli vähintään yksi meneillään oleva hikikomori-tapaus. Samassa tutkimuksessa raportoitiin myös, että 1,2 prosentilla haastatelluista oli hikikomori koko elämänsä aikana (ikä 20-49 vuotta, vastausprosentti: 55,1 %, n = 4 134) ja että 54,5 prosentilla heistä oli ollut myös jokin psykiatrinen häiriö (mieliala-, ahdistuneisuus-, impulssinhallinta- tai päihdehäiriö) elämänsä aikana (2). Toisessa ja kolmannessa tutkimuksessa, jotka olivat Japanin kabinettiviraston toteuttama Survey of Young People’s Attitudes (Fact-finding Survey on Social Withdrawal) (SYPA), kävi ilmi, että hikikomorin esiintyvyys 15-39-vuotiaiden keskuudessa oli 1,79 % vuonna 2009 (vastausprosentti: 65,7 %, n = 3 287) ja 1,57 % vuonna 2015 (vastausprosentti: 62,3 %, n = 3 115). Hikikomori-ihmisistä noin 67 prosenttia ilmoitti olevansa työttömiä. Molemmissa Cabinet Office -tutkimuksissa hikikomoriksi ei laskettu skitsofreniaa sairastavia, raskaana olevia tai kotiäitejä, jotka jakoivat hikikomori-määritelmän, jonka mukaan he olivat perhevelvollisuuksien vuoksi jääneet kotiin kuudeksi kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi (3, 4).

Vaikka hikikomori-oireyhtymää pidettiin aikoinaan vain Japanissa esiintyvänä kulttuurisidonnaisena oireyhtymänä (5), tapauksia on sittemmin raportoitu Omanista (6), Espanjasta (7-9), Etelä-Koreasta (10,), Kanadasta (12, 13), Hongkongista (14-16), Intiasta (11), Ranskasta (17), Itävallasta (18), Kiinasta (18, 19), Yhdysvalloista (11) ja Brasiliasta (20). Näiden tapausraporttien lisäksi niinkin erilaisista maista kuin Australiasta, Bangladeshista, Iranista, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevien psykiatrien tekemät kyselytutkimukset viittaavat siihen, että hikikomori-tapauksia on havaittu ja tutkittu kaikissa näissä maissa ja että psykologiset tekijät ovat yleisiä hikikomorin syitä (21). Sama tutkimus osoittaa myös, että erilaisia diagnooseja annettiin, mikä osoittaa, että monet psykiatrit uskovat, että hikikomori on tietyn häiriön tuloskäyttäytyminen, joka vaatii hoitoa.

Tosiasiassa Japanissa lähes puolet terveyskeskuksiin esitetyistä rajatuista tapauksista saa diagnoosin. Näistä kolmannes diagnosoidaan skitsofreniaksi, mielialahäiriöiksi tai ahdistuneisuushäiriöiksi, mikä viittaa siihen, että lääkehoitoa tarvitaan. Toisilla diagnosoidaan persoonallisuushäiriöitä tai laaja-alaisia kehityshäiriöitä, mikä viittaa siihen, että psykososiaalinen tuki on tarkoituksenmukaisempaa (22). Puolella henkilöistä, joilla oli elinikäinen hikikomori, todettiin olevan samanaikainen mielialahäiriö (2). Joidenkin mielestä hikikomori on seurausta ristiriitaisista vaatimuksista ja yksilön heikentyneestä autonomiasta (18), jonka laukaisevat stressaavat tapahtumat ja joka yhdistyy alttiiseen introverttiin persoonallisuuteen (12). Toiset taas ovat sitä mieltä, että hikikomori-ilmiö saattaa olla nuorempien sukupolvien suosima elämäntapa (14) ja että se on yleisempää kaupunkialueilla (21). Huolimatta hikikomori-ilmiötä koskevista epäselvistä havainnoista, jotka on kerätty pääasiassa asiantuntijoiden lausunnoista ja psykiatrisista lähetteistä, hikikomori-ilmiö on vaikuttanut suuresti Japanin terveyteen, työvoimaan ja hyvinvointiin, sillä nuorisotyöttömyysaste on ollut huolenaiheena 1990-luvulta lähtien (23). Siksi on tärkeää tunnistaa hikikomori-ilmiöön liittyvät sosiodemografiset ja psykiatriset tekijät.

Koska hikikomorista on tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia, monet sen tekijöistä ovat edelleen tuntemattomia. Näin ollen väestötutkimukset ovat välttämättömiä hikikomorin perusominaisuuksien selvittämiseksi sekä sen korrelaatioiden selvittämiseksi yleisten mielenterveyden riskitekijöiden kanssa. Täyttääksemme tämän puutteen teimme SYPA-aineistoa (3) käyttäen sekundaarianalyysin hikikomoriin liittyvien tekijöiden tunnistamiseksi. SYPA-aineisto on hyvin suunniteltu ja satunnaistettu, ja se sisältää paljon arvokasta tietoa sosiodemografisista ja psykiatrisista tekijöistä.

Menetelmät

Tämän tutkimuksen hyväksyi Akitan yliopiston lääketieteellisen korkeakoulun eettinen komitea. SYPA 2010 -tiedot (3) saatiin Social Science Japan Data Archive -tietoarkistosta, ja muuttujat luokiteltiin uudelleen toissijaista analyysia varten. Koska tiedot eivät ole yksilöllisesti tunnistettavissa, osallistujien kirjallista tietoista suostumusta ei tarvittu.

Otoksenotto

Otoksen kokonaiskooksi arvioitiin 5 000 15-39-vuotiasta. Monivaiheista ositettua satunnaistettua otantaa käytettiin sen varmistamiseksi, että otokset edustivat kaikkia Japanin alueita. Ensin valittiin satunnaisesti 200 paikkaa 198 kunnasta, jotka oli ositettu alueen ja väestömäärän mukaan. Toiseksi kussakin paikassa valittiin satunnaisesti 25 otosta kunnan rekisteröintiluettelosta. Kyselylomakkeet jaettiin ja kerättiin käsin 18. ja 28. helmikuuta 2010 välisenä aikana. Vastausprosentti oli korkea (65,7 %): 3287 osallistujaa vastasi tutkimukseen, ja puuttuvien tietojen poisjättämisen jälkeen 3262 näytettä oli tehokasta analyysia varten (kuvio 1).

KUVIO 1

Kuvio 1 Virtauskaavio näytteenottomenettelystä.

Tulosmuuttuja

Tulosmuuttujana oli hikikomori, jota varten oli kolme pääseulakysymystä. Ensinnäkin osallistujia pyydettiin valitsemaan yksi kohta seuraavasta monivalintakysymyksestä, joka koski ulkona käymisen tiheyttä: ”Kuinka usein poistutte kotoa?” ”Kuinka usein poistutte kotoa?” Monivalintavaihtoehdot olivat seuraavat: 1) ”Käyn ulkona joka päivä töiden tai koulun vuoksi”; 2) ”Käyn ulkona 2-4 päivänä viikossa töiden tai koulun vuoksi”; 3) ”Käyn usein ulkona huvittelun yms. vuoksi”; 4) ”Käyn joskus ulkona seurustellakseni muiden kanssa”; 5) ”Pysyttelen kotona suurimman osan ajasta ja menen ulos vain silloin, kun on jotain, mikä kiinnostaa minua”; 6) ”Pysyttelen kotona suurimman osan ajasta, mutta saatan käydä ulkona lähistöllä sijaitsevissa päivittäistavarakauppojen myymälöissä”; 7)”” Poistun kyllä huoneestani, mutta en mene ulos kotoa”; ja 8) ”Pysyn vain huoneessani.”

Vaihtoehdot 5-8 valinneet siirtyivät seuraavaan kysymykseen, jossa kysyttiin heidän käyttäytymisensä kestoa. Ne, jotka antoivat kestoksi 6 kuukautta tai enemmän, luokiteltiin kuuluvaksi hikikomori-ryhmään. Sitten heidät seulottiin poissulkukriteerien osalta kolmannessa kysymyksessä, jossa kysyttiin syitä heidän sosiaaliseen irrottautumiseensa. Luokittelusta suljettiin pois ne, jotka ilmoittivat syyksi pääasiallisesti kotona oleskeluun raskauden, kotitöiden tekemisen, kotiäitinä olemisen tai skitsofrenia-diagnoosin.

altistumismuuttujat

Altistumismuuttujiin kuuluivat henkilökohtaiset demografiset tiedot ja psykiatriset tekijät. Henkilökohtaisiin demografisiin muuttujiin kuuluivat sukupuoli, ikä, kaupungin koko, alue, kotitalouden jäsenten lukumäärä, sosiaaliluokka, naapuruston ominaisuudet (asuinalue, kaupat ja palvelualat, tehtaat, maa-/metsä- ja kalatalous, asuivatko ihmiset siellä monta vuotta, läheiset asuinalueet, runsaat sosiaaliset aktiviteetit, runsaat paikalliset tapahtumat ym.) ja koulutustaso.

Määritimme psykiatriset tekijät 20:llä yksinkertaisella kyllä/ei-kysymyksellä (taulukko 2). Nämä kohdat ryhmiteltiin edelleen viiteen eri psykiatriseen tekijään eri ryhmien riskien arvioimiseksi. Yksittäisen kohdan ”kyllä” merkitsi yhtä pistettä. Itsemurhariskiä arvioivat kohdat (0-5 pistettä) olivat seuraavat: ”Tunnen usein syyllisyyttä perhettä kohtaan”, ”Tunnen usein, että elämäni on tukahdutettu”, ”Haluan kuolla”, ”Tunnen aina toivottomuutta” ja ”Satutan itseäni (esim. viillän ranteeni)”. Väkivaltaisia taipumuksia arvioivat kohdat (0-4 pistettä) olivat seuraavat: ”Lyön perheenjäseniäni”, ”Lyön seiniä tai ikkunoita”, ”Heitän ja tuhoan toisinaan tavaroita (esim. astioita)” ja ”Huudan toisinaan muille”. Ihmissuhdevaikeuksia arvioivat kohdat (0-4 pistettä) olivat seuraavat: ”Pelkään toisten tapaamista”, ”Olen ahdistunut mahdollisuudesta tavata tuttuja ihmisiä”, ”Olen ahdistunut siitä, mitä muut saattavat ajatella minusta” ja ”En osaa sulautua ryhmiin”. OCB:tä arvioivat kohdat (0-4 pistettä) olivat seuraavat: ”En kestä, jos ateria- ja kylpyajat poikkeavat hieman tavanomaisesta”, ”Kiinnitän liiaksi huomiota omaan siisteyteeni”, ”Tarkistan asioita liikaa kahteen kertaan ja minulla on toistuvia ajatuksia” ja ”Toistan samaa tekoa kerta toisensa jälkeen”. Lopuksi riippuvuuskäyttäytymistä arvioitiin seuraavien kohtien avulla (0-3 pistettä): ”En pysty lopettamaan juomista”, ”Olen voimakkaasti riippuvainen lääkkeistä” ja ”Olen ahdistunut, jos olen hetkeäkään poissa puhelimeni tai tietokoneeni luota.”

Statistinen analyysi

Perusominaisuuksia ja kiinnostavia muuttujia verrattiin ryhmien välillä, joissa oli ja joissa ei ollut hikikomoria, käyttämällä riippumattomuuden khiin neliö -testiä (Yaten jatkuvuuskorjauksella). Efektikoot laskettiin käyttämällä phi-kerrointa (pieni = .10, keskisuuri = .30, suuri = .50) ja Cramerin V:tä (pieni = .06, keskisuuri = .17, suuri = .29) (24). Post hoc -analyysi suoritettiin hikikomorin ja tarkkojen yksittäisten kohtien välisen yhteyden määrittämiseksi. Ottaen huomioon psykiatristen tekijöiden monikohtaisen testin moninkertaisten vertailujen ongelman mahdollisuuden, merkitsevyystasot mukautettiin kohteiden lukumäärän mukaan. Logistinen regressio suoritettiin hikikomoriin liittyvien tekijöiden tunnistamiseksi, ja odds-suhteet arvioitiin yhdessä 95 prosentin luottamusvälien (95 % CI) kanssa. Moninkertaisessa logistisessa regressioanalyysissä käytettiin kolmea mallia: Malliin 1 sovitettiin kaikki perusominaisuudet, malliin 2 sovitettiin lisäksi kaikki testatut psykiatriset tekijät, ja malliin 3 sovitettiin psykiatrisen hoidon historia mallissa 2 testattujen tekijöiden lisäksi. Kaikki analyysit tehtiin SPSS v. 17.0 -ohjelmalla (SPSS Inc., Chicago, IL, USA), ja merkitsevyystaso oli p < .05.

Tulokset

Aineisto sisälsi 3262 osallistujaa (efektiivinen vastausprosentti: 65,4 %), joista 47,7 % oli miehiä (n = 1555) ja 52,3 % naisia (n = 1707). Hikikomorin esiintyvyys oli 1,8 % (n = 58: miehet n = 38, naiset n = 20). Heistä 41 % oli ollut hikikomori-tilassa yli 3 vuotta. Hikikomori-ryhmässä oli huomattavasti vähemmän henkilöitä, jotka asuivat alueella, joka on täynnä liike- ja palvelumahdollisuuksia (3,4 % vs. 13,3 %, p = 0,045, phi = -,039), kun taas kaupungin koon, alueen, perheenjäsenten lukumäärän ja yhteiskuntaluokan mukaiset luvut eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Khiin neliö -testi osoitti, että hikikomori-ryhmässä oli huomattavasti enemmän miehiä kuin ei-hikikomori-ryhmässä (65,5 % vs. 47,3 %, p < .001, phi = .05), ja huomattavasti useampi hikikomori oli keskeyttänyt koulutusjärjestelmän (19 % vs. 3,2 %, p < .001, Cramerin V = .195). Lisäanalyysi suoritettiin, jotta saatiin selville tarkat erot eri koulutustiloissa olevien osallistujien välillä; koska kussakin ryhmässä oli pieniä lukumääriä, analyysiä varten yhdistettiin opintonsa keskeyttäneet ja opintovapaalla olevat henkilöt ja jätettiin pois ne henkilöt, jotka eivät olleet vastanneet. Tämä post hoc -analyysi osoitti, että opintonsa keskeyttäneet tai opinnoistaan lomauttaneet kuuluivat enimmäkseen hikikomori-ryhmään eivätkä ei-hikikomori-ryhmään (standardijäännös = 8,2). Huomattavasti useammalla hikikomorilla oli aiemmin ollut psykiatrista hoitoa (37,9 % vs. 5 %, p < .001, phi = .19; taulukko 1). Taulukon 2 khiin neliö -testi osoitti, että hikikomoreilla oli huomattavasti enemmän kuin ei-hikikomoreilla, joilla oli yksi tai useampi itsemurhan riskitekijä (81,0 % vs. 43,6 %, p < .001, phi < .001), yksi tai useampi ihmissuhdevaikeus (74,1 % vs. 36,0 %, p < .001, phi < .001), yksi tai useampi OCB (39,7 % vs. 24,0 %, p = .006, phi = .006) ja yksi tai useampi riippuvuuskäyttäytyminen (25,9 % vs. 15,0 %, p = .022, phi = .022). Post hoc -analyysi osoitti, että khiin neliö -testin tulokset osoittivat myös, että merkittävästi useammalla hikikomori-ryhmään kuuluvalla oli itsemurhan riskitekijöitä (kaikki p < .001,.073 ≤ phi ≤.111) ja ihmissuhdevaikeuksia (kaikki p < .001,.069 ≤ phi ≤.203), mutta yhteys havaittiin vain osittain niillä, joilla oli OCB:tä ja väkivaltaisia taipumuksia. Lisäksi huomattavasti useammalla hikikomori-ihmisellä oli lääkeriippuvuus (12,1 % vs. 1,9 %, p < .001, phi = .094).

TAULUKKO 1

Taulukko 1 Osallistujien perusominaisuudet (N = 3262).

TAULUKKO 2

Taulukko 2 Osallistujien psykiatriset tekijät (N = 3262). Lisäksi malli 1 paljasti, että hikikomori-ryhmässä oli todennäköisemmin enemmän itsemurhariskejä (OR = 1.85, 95% CI: 1.56-2.20), enemmän OCB: tä (OR = 1.57, 95% CI: 1.20-2.05) ja enemmän riippuvuuskäyttäytymistä (OR = 1.93, 95% CI: 1.37-2.70). Mallissa 2 vain itsemurhariskitekijät (OR = 1,33, 95 % CI: 1,05-1,67) pysyivät merkittävinä. Itsemurhariskien merkitsevyyttä ei enää havaittu mallissa 3. Monilogistisiin malleihin syötetyistä perusominaisuuksista ainoastaan sukupuoli oli merkitsevästi yhteydessä hikikomoriin. Miehillä oli suurempi todennäköisyys tulla hikikomoriksi (p < .01 malleissa 1 ja 2, p < .001 mallissa 3). Lisäksi psykiatrisen hoidon historia oli merkitsevästi yhteydessä hikikomoriksi joutumiseen (p < .001 mallissa 3). Yhden tai useamman eri psykiatrisen tekijän moninkertaisten logististen regressioanalyysien tulokset on esitetty lisätaulukossa 1. Tulokset ovat assosiaation suunnan ja merkitsevyyden osalta yhdenmukaisia taulukossa 3 esitettyjen tulosten kanssa.

TAULUKKO 3

Taulukko 3 Hikikomori-tilan ja psykiatristen tekijöiden välinen assosiaatio.

Keskustelua

Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa osoitetaan, että hikikomori-oleminen liittyy läheisesti ihmissuhteisiin ja sitä seuraaviin itsemurhiin. Hikikomorit ovat todennäköisemmin miehiä, he ovat keskeyttäneet koulunkäynnin ja heillä on ollut aiemmin psykiatrista hoitoa. Lisäksi japanilaiset hikikomorit asuvat epätodennäköisemmin liike- ja palvelualojen täyttämällä asuinalueella.

Psykiatristen tekijöiden vaikutus hikikomoriin

Ahdistuneisuutena ilmenevät ihmissuhdevaikeudet

Tuloksistamme kävi ilmi, että ihmissuhdevaikeudet olivat hikikomorin merkittävin ja vahvin indikaattori. Ihmissuhdevaikeuksiin liittyvät kohdat sisälsivät kysymyksiä ahdistuksesta tiettyjä kohteita kohtaan (nimittäin ihmisiä kohtaan, jotka henkilö tuntee). Yksi kohta, ”En pysty sulautumaan ryhmään”, viittaa siihen, että hikikomorilla on vaikeuksia sulautua muihin ja sopeutua ryhmään. Tämä erityinen vaikeus voi johtua kommunikaatiotaitojen puutteesta tai siitä johtuvasta vieraantumisen tunteesta, jos kommunikaatiotaidot eivät ole ongelma. Toinen kohta, ”Olen ahdistunut mahdollisuudesta tavata tuttuja ihmisiä”, osoittaa, että tuttujen ihmisten pelko on hikikomorille ominainen piirre. Yhdistettynä kahteen muuhun kohtaan, ”Pelkään tavata muita” ja ”Olen ahdistunut siitä, mitä muut saattavat ajatella minusta”, näyttää siltä, että pelko siitä, että odotukset eivät täyty, saattaa ohjata näitä ahdistuksia. Nämä ahdistukset voivat liittyä nöyryytyksen tunteeseen, mikä viittaa siihen, että he pelkäävät tulla nähdyksi nykyisessä tilanteessaan. Tämä toistaa aiempien tutkimusten tulokset, joissa on todettu, että hikikomorin ahdistukset voivat liittyä varhaisnuoruudessa kehittyneeseen huonoon itseidentiteettiin (1, 18). Toisin kuin sosiaalisissa fobioissa tai yleistyneissä sosiaalisissa ahdistuksissa (25) esiintyvät ahdistukset, joissa pelko kohdistuu monenlaisiin kohteisiin (eikä tiettyihin kohteisiin), havaintomme hikikomorin ja ihmissuhdevaikeuksien välisestä yhteydestä osoittaa, että hikikomori pelkää ihmisiä ja tuntemaansa yhteisöä. Arvioimalla huolellisesti, minkä tyyppisiä pelkoja heillä saattaa olla, tietomme viittaavat siihen, että viestintätaitojen parantaminen ja odotusten hallitseminen voivat olla hyödyllisiä hikikomorin torjunnassa. Itse asiassa heidän yhteisöön kuulumisen tunteensa rohkaiseminen ja heidän auttamisensa pelkojensa järkeistämisessä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi parantaa hikikomorien kommunikointitaitoja ja siten johtaa toipumiseen (26).

Korkeampaa itsemurhariskiä saattaa sekoittaa aiempi psykiatrinen hoitohistoria

Tutkimuksemme osoittaa, että henkilöillä, joilla on yksi tai useampi itsemurhan vaaratekijä, on 2,8-kertainen todennäköisyys olla hikikomori. Lisäksi itsemurhariskien määrän myötä riski tulla hikikomoriksi kasvaa merkittävästi. Ero ei kuitenkaan ollut merkitsevä sen jälkeen, kun aiempi psykiatrinen hoitohistoria oli kontrolloitu, mikä viittaa siihen, että hikikomorin itsemurhariskit liittyvät muihin tekijöihin, jotka liittyvät aiempaan psykiatriseen hoitohistoriaan, tai olemassa olevan psykiatrisen häiriön vaikutukseen, joka on muu kuin OCB:t, väkivalta ja riippuvuus. Emme kuitenkaan voi jättää huomiotta itsemurhariskiä hikikomorien keskuudessa, ja on huomattava paitsi se, että itsemurha on Japanissa 20-39-vuotiaiden johtava kuolinsyy, myös se, että lähes kolmannes itsemurhista tapahtuu määrittelemättömässä työttömien ryhmässä, mikä voi viitata hikikomoreihin (27). Lisäksi aiemmassa kirjallisuudessa kerrotaan, että hikikomorilla on alhainen itsetunto, joka johtaa usein itsemurha-ajatuksiin (28); näin ollen hikikomorin tila edellyttää aktiivista puuttumista (15, 16, 29) passiivisen asenteen sijaan, jonka mukaan kyse on vain elämäntapavalinnasta (14).

Muut merkittävät tekijät, jotka liittyvät hikikomorina olemiseen

Ainoa merkittävä ero hikikomori- ja ei-hikikomori-ryhmien välillä väkivaltaisten taipumusten osalta oli satunnainen tavaroiden, kuten astioiden, heittely ja tuhoaminen, joskin lukumäärät olivat pieniä. Tämä viittaa siihen, että väkivallan ilmaisu on enemmän sisäänpäin suuntautunutta. Lisäksi tutkimuksessamme suurempi osa hikikomoreista käyttäytyi itseään vahingoittavasti, mikä on lisänäyttöä itseen kohdistuvasta väkivallasta. Yhteys hikikomorin ja OCB:n välillä havaittiin vastauksissa kohtiin ”merkityksettömien asioiden tai ajatusten toistuva tarkistaminen” ja ”saman teon toistaminen yhä uudelleen”, mutta tätä vaikutusta ei kuitenkaan havaittu muiden mielenterveysindikaattoreiden säätämisen jälkeen. Näin ollen OCB:t ovat heikosti yhteydessä hikikomoriin.

Psykiatrinen hoito:

Tässä tutkimuksessa 37,9 prosentilla hikikomoreista oli aiemmin ollut psykiatrista hoitoa, mikä viittaa siihen, että mielenterveyden liitännäissairaudet ovat yleisiä hikikomoreilla. Myös lääkkeistä riippuvaisten hikikomorien suurempi osuus on hälyttävää. Nämä tulokset osoittavat, että psykiatrinen hoito ei takaa yhteiskunnallista osallistumista. Emme pystyneet selvittämään, johtuuko tällainen lääkeriippuvuus olemassa olevista psykiatrisista häiriöistä, mutta emme myöskään voi jättää huomiotta sitä, että hikikomorin oireet voivat liittyä hoitoprosessiin, viestintään ja määrättyjen lääkkeiden käyttöön liittyviin psykologisiin tekijöihin. Tietomme herättävät yksinkertaisen kysymyksen ”voiko psykiatrinen hoito kohottaa hikikomori-oireita?”. Hikikomorin hoito-ohjeissa lääkäreitä kehotetaan harkitsemaan huolellisesti mahdollisia psykiatrisia diagnoosivaihtoehtoja (1), ja kun otetaan huomioon, että ei ole näyttöä siitä, edistääkö tai ehkäiseekö psykiatrinen hoito hikikomoria, ehdotamme, että psykiatrista hoitosuunnitelmaa olisi harkittava tarkemmin.

Hikikomorin muut ominaisuudet

Onko hikikomorissa enemmän miehiä kuin naisia?

Tutkimuksemme tarjoaa ensimmäiset epidemiologiset todisteet sukupuolten välisistä eroista hikikomorissa, mikä toistaa valtavirran käsityksen siitä, että hikikomorissa on enemmän miehiä kuin naisia (5). Sen sijaan Koyama et al. eivät havainneet merkittävää eroa niiden miesten ja naisten välillä, jotka olivat tunnistaneet itsensä hikikomorin elinikäiseksi esiintyvyydeksi (2). Koska Koyaman (2010) tutkimuksen otos koostui kuitenkin ihmisistä, jotka olivat toipuneet hikikomorista, se viittaa siihen, että naisilla on taipumus toipua hikikomoritilanteesta paremmin kuin miehillä. Sitä vastoin Yong et al. eivät havainneet merkittäviä eroja hikikomorin esiintyvyydessä miehillä ja naisilla maaseutualueilla (30). Tämänhetkinen näyttö siitä, onko hikikomoriksi joutumisessa sukupuolten välillä eroja, on edelleen rajallista. Tutkimuksia on tehtävä lisää, ja niiden tuloksia on tulkittava erityistä varovaisuutta noudattaen, kun otetaan huomioon otosten ominaispiirteet.

Lisäpudokkaita

Tutkimuksemme tarjoaa ensimmäistä kertaa epidemiologista näyttöä koulutusaseman vaikutuksesta hikikomoriin. Lukio- ja yliopisto-opiskelijoilla, jotka ovat keskeyttäneet koulunkäynnin, saattaa olla suurempi mahdollisuus tulla hikikomoriksi. Positiivinen korjattu jäännösarvo vahvistaa lisäksi, että opintonsa keskeyttäneiden tai opinnoistaan keskeyttäneiden todennäköisyys olla hikikomori on huomattavasti suurempi kuin niiden, jotka valmistuvat tai jatkavat opintojaan. Keskeyttämiseen on useita syitä, joita emme ole tässä tutkimuksessa tarkastelleet yksityiskohtaisesti. Taloudellisten vaikeuksien, akateemisten vaikeuksien, sairauden ja sopeutumattomuuden on todettu olevan tärkeimmät syyt opintojen keskeyttämiseen (31). On todettu, että opiskelijoiden sopeutumattomuus liittyy vaikeuksiin siirtymisessä lukiosta yliopistoon (32, 33), että muutto uuteen kaupunkiin ja pois perheympäristöstä on stressaavaa (34) ja että vaihtelevat ja pinnalliset ihmissuhteet edistävät yksinäisyyttä (35). Varhainen ennaltaehkäisy, kuten neuvojen, tietojen, taloudellisen tuen tai seuran tarjoaminen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, voi olla hyödyllistä (34).

Asuinpaikan ominaisuuksien mahdollinen vaikutus

Tutkimuksemme ei tue ajatusta siitä, että hikikomori olisi yleisempää kaupunkialueilla (21), sillä kaupungin koon, alueen ja hikikomorin välillä ei havaittu yhteyttä. Sen sijaan hikikomorin todettiin olevan harvinaisempi asuinalueilla, joilla on paljon liike- ja palvelualoja. Koska näillä asuinalueilla saattaa olla erilaisia ihmisiä ja kulttuureja sekä enemmän ulkoilumahdollisuuksia ja työmahdollisuuksia, tulevissa tutkimuksissa olisi selvitettävä, ovatko nämä tekijät yhteydessä hikikomoriin.

Limitations and Strengths

Tässä tutkimuksessa oli useita rajoituksia. Ensinnäkin, koska tässä tutkimuksessa käytettiin itseraportointia, saattaa esiintyä virheellistä luokitteluvirhettä. Olemme myös epävarmoja siitä, jätettiinkö skitsofrenia todella pois hikikomori-luokituksesta. Toiseksi meillä ei ollut asianmukaista dokumentaatiota muista psykoottisista häiriöistä eikä tietoja masennuksesta. Pelkkä kyllä/ei-vastausmalli mielenterveyteen liittyviä käyttäytymismalleja koskeviin kysymyksiin ei ehkä ole riittävä arviointi. Kolmanneksi, psykologiseen käyttäytymiseen vaikuttavat usein sosiaaliset tapahtumat yksilöiden jokapäiväisessä elämässä. Koska tässä Cabinet Office -tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin enemmän hikikomorin esiintyvyyteen, siihen ei sisältynyt kysymyksiä sosiaalisista ja elämäntapahtumista, jotka olisivat voineet vaikuttaa mielenterveyteen liittyvään käyttäytymiseen. Toinen olemassa olevan tietokokonaisuuden toissijaisen analyysin haittapuoli on se, että meiltä puuttuivat kiinnostavat muuttujat, joita halusimme tutkia perusteellisemmin. Olemassa olevan aineiston käytössä oli kuitenkin myös monia etuja. SYPA on laajamittainen väestöpohjainen tutkimus, jota olisi vaikea toteuttaa yksilötasolla. Muuttujien, kuten kaupungin koon ja alueen, tunnistaminen on hyvin säilynyt ja dokumentoitu, minkä ansiosta pystyimme tutkimaan hikikomoriin liittyviä tekijöitä eri tasoilla. Myös tiedonkeruuprosessi oli hyvin dokumentoitu, mikä mahdollisti sen, että pystyimme huomioimaan enemmän yksityiskohtia analyysiprosessin aikana.

Johtopäätökset

Tutkimuksemme on yksi harvoista väestötutkimuksista, joissa on pyritty tunnistamaan hikikomorina olemiseen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä ominaisuuksia. Ensisilmäyksellä hikikomori-oireista kärsivillä ihmisillä voi olla myös muita psykiatrisia oireita, kuten itsemurhariski, OCB-oireet ja riippuvuusalttius, ja monet näistä psykiatrisista oireista voidaan selittää ihmissuhdeongelmilla ja aiemmalla psykiatrisen hoidon historialla, jos ollaan halukkaita tutkimaan tarkemmin. Toisin kuin jotkut asiantuntijat väittävät, hikikomori ei ole yleisempää kaupunkialueilla kuin maaseudulla. Miehenä oleminen, koulunkäynnin keskeyttäminen ja aiempi psykiatrinen hoito ovat hikikomoria edistäviä tekijöitä. Sen sijaan asuminen asuinalueilla, joilla on paljon liike- ja palvelualoja, voi olla hikikomorilta suojaava tekijä. Tulevissa tutkimuksissa olisi pyrittävä todentamaan näiden havaintojen johdonmukaisuus, mahdollisesti kohorttirakenteella.

Eettinen lausunto

Tämän tutkimuksen hyväksyi Akitan yliopiston lääketieteellisen korkeakoulun eettinen komitea.

Tekijöiden panos

RY osallistui tutkimuksen konseptointiin ja suunnitteluun, organisoi tietokannan, suoritti tilastollisen analyysin ja kirjoitti käsikirjoituksen ensimmäisen luonnoksen. KN muokkasi käsikirjoituksen osia. Kaikki kirjoittajat osallistuivat käsikirjoituksen tarkistamiseen ja lukivat ja hyväksyivät toimitetun version.

Rahoitus

Tämän tutkimuksen on rahoittanut Japan Society for the Promotion of Science, apurahanumero 17K09191.

Irintaristiriitoja koskeva lausunto

Tekijät ilmoittavat, että tutkimus suoritettiin ilman sellaisia kaupallisia tai taloudellisia suhteita, joita voitaisiin pitää mahdollisena eturistiriitana.

Kiitokset

Tämän sekundaarianalyysin tiedot ”Survey of Young People’s Attitudes (Fact-finding Survey on Social Withdrawal) 2010, the Director-General for Policy Planning for Policies on Cohesive Society” (Nuorten asenteiden tutkimus (Fact-finding Survey on Social Withdrawal) 2010, poliittisen suunnittelun pääjohtaja koheesiopolitiikkaa varten)” saatiin Tokion yliopiston sosiaalitieteellisestä Japani-tietoarkistosta (Social Science Japan Data Archive), Sosiaalitutkimuksen tutkimuskeskuksesta (Center for Social Research and Data Archives), Tokion yliopistossa sijaitsevasta yhteiskuntatieteiden instituutista. Erityiskiitokset tohtori Patsy YK Chaulle, Hong Kong Chinese University, käsikirjoituksen kriittisestä lukemisesta ja teknisistä neuvoista tilastollisessa analyysissä.

Lisäaineisto

Tämän artikkelin lisäaineisto löytyy verkosta osoitteesta: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2019.00247/full#supplementary-material

1. Saito K. Mental Health Science Research: Hikikomori No Hyouka, Shien Ni Kansuru Gaidorain (Hikikomorin arviointi- ja tukiohje) . Tokio, Japani: Ministry of Health, Labour and Welfare (2010). Saatavilla osoitteessa: https://www.mhlw.go.jp/file/06-Seisakujouhou-12000000-Shakaiengokyoku-Shakai/0000147789.pdf (Viitattu 3.3.2018). Japanese.

Google Scholar

2. Japanin kieli. Koyama A, Miyake Y, Kawakami N, Tsuchiya M, Tachimori H, Takeshima T, et al. Lifetime prevalence, psychiatric comorbidity and demographic correlates of ”hikikomori” in a community population in Japan. Psychiatry Res (2010) 176(1):69-74. doi: 10.1016/j.psychres.2008.10.019

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

3. Yhteenkuuluvuusyhteiskuntapolitiikan pääjohtaja. Kansallinen nuorten aikuisten asennetutkimus . Tokio, Japani: Cabinet Office of the Government of Japan (2010). Saatavilla osoitteessa: http://www8.cao.go.jp/youth/kenkyu/hikikomori/pdf/gaiyo.pdf (Viitattu 3.3.2018). Japanese.

Google Scholar

4. Koheesiopolitiikan pääjohtaja. Kansallinen nuorten aikuisten asennetutkimus . Tokio, Japani: Cabinet Office of the Government of Japan (2016). Saatavilla osoitteessa: https://www8.cao.go.jp/youth/kenkyu/hikikomori/h27/pdf-index.html (Viitattu 3.3.2018). Japanese.

Google Scholar

5. Colman AM. A Dictionary of psychology. Oxford: Oxford University Press (2015). s. 896.

Google Scholar

6. Oxford University Press. Sakamoto N, Martin RG, Kumano H, Kuboki T, Al-Adawi S. Hikikomori, onko se kulttuuriin reagoiva vai kulttuuriin sidottu oireyhtymä? Nidoterapia ja kliininen vinjetti Omanista. Int J Psychiatry Med (2005) 35(2):191-8. doi: 10.2190/7WEQ-216D-TVNH-PQJ1

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

7. Garcia-Campayo J, Alda M, Sobradiel N, Abos BS. Tapausselostus hikikomorista Espanjassa. Med Clin (2007) 129(8):318-9. doi: 10.1157/13109125

CrossRef Full Text | Google Scholar

8. Malagón-Amor Á, Córcoles-Martínez D, Martín-López LM, Pérez-Solà V. Hikikomori Espanjassa: kuvaileva tutkimus. Int J Soc Psychiatry (2015) 61(5):475-83. doi: 10.1177/0020764014553003

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

9. Hikikomori. Ovejero S, Caro-Cañizares I, de León-Martínez V, Baca-Garcia E. Pitkittynyt sosiaalisen vetäytymisen häiriö: hikikomoritapaus Espanjassa. Int J Soc Psychiatry (2014) 60(6):562-5. doi: 10.1177/0020764013504560

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

10. Johtopäätökset. Lee YS, Lee JY, Choi TY, Choi JT. Kotikäyntiohjelma sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten havaitsemiseksi, arvioimiseksi ja hoitamiseksi Koreassa. Psychiatry Clin Neurosci (2013) 67(4):193-202. doi: 10.1111/pcn.12043

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

11. Teo AR, Fetters MD, Stufflebam K, Tateno M, Balhara Y, Choi TY, et al. Sosiaalisen vetäytymisen hikikomori-oireyhtymän tunnistaminen: psykososiaaliset piirteet ja hoitosuositukset neljässä maassa. Int J Soc Psychiatry (2015) 61(1):64-72. doi: 10.1177/0020764014535758

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

12. Johtopäätökset. Chong S, Chan K. Tapaustutkimus kiinalaisesta ”hikikomorianista” Kanadassa: hikikomorisaatioprosessin teoretisointi. J Spec Educ Rehab (2012) 13:99-114. doi: 10.2478/v10215-011-0028-0

CrossRef Full Text | Google Scholar

13. J Spec Educ Rehab (2012) 13:99-114. doc. Stip E, Thibault A, Beauchamp-Chatel A, Kisely S. Internet-riippuvuus, hikikomori-oireyhtymä ja psykoosin prodominaalinen vaihe. Front Psychiatry (2016) 7(6):1-18. doi: 10.3389/fpsyt.2016.00006

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

14. Psykiatria ja psykiatria. Chan H, Lo T. Piilonuorten elämänlaatu Hongkongissa. Appl Res Qual Life (2014) 9:951-69. doi: 10.1007/s11482-013-9279-x

CrossRef Full Text | Google Scholar

15. Mm. Wong V, Ying W. Nuorten sosiaalinen vetäytyminen Hongkongissa: sosiaalisen syrjäytymisen näkökulma. Hong Kong J Soc Work (2006) 40(1/2):61-91. doi: 10.1142/S0219246206000064

CrossRef Full Text | Google Scholar

16. Mm. Wong PW, Li TM, Chan M, Law Y, Chau M, Cheng C, et al. The prevalence and correlates of severe social withdrawal (hikikomori) in Hong Kong: a cross-sectional telephone-based survey study. Int J Soc Psychiatry (2014) 61(4):330-42. doi: 10.1177/0020764014543711

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

17. Millainen se on? Furuhashi T, Tsuda H, Ogawa T, Suzuki K, Shimizu M, Teruyama J, et al. État des lieux, points communs et différences entre des jeunes adultes retirants sociaux en France et au Japon (Hikikomori). Evol Psychiatr (2013) 78(2):248-66. doi: 10.1016/j.evopsy.2013.01.016

CrossRef Full Text | Google Scholar

18. Evol Psychiatr. Yong R, Kaneko Y. Hikikomori, nuorten aikuisten sosiaalisen vetäytymisen ja eristäytymisen ilmiö, jota leimaa anominen vastaus selviytymisvaikeuksiin: laadullinen tutkimus, jossa tutkitaan yksilöllisiä kokemuksia ensimmäisen ja toisen persoonan näkökulmista. Open J Prev Med (2016) 6(1):1-20. doi: 10.4236/ojpm.2016.61001

CrossRef Full Text | Google Scholar

19. Hikikomori. Liu LL, Li TM, Teo AR, Kato TA, Wong PW. Sosiaalisen median hyödyntäminen nuorten sosiaalisen vetäytymisen tutkimiseksi kolmessa suurimmassa kaupungissa Kiinassa: poikkileikkausverkkotutkimus. JMIR Mental Health (2018) 5(2):e34. doi: 10.2196/mental.8509

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

20. Mental Health. Gondim FAA, Aragao AP, Holanda Filha JG, Messias ELM. Hikikomori Brasiliassa: 29 vuotta vapaaehtoista sosiaalista vetäytymistä. Asian J Psychiatr (2017) 30:163-4. doi: 10.1016/j.ajp.2017.10.009

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

21. Kato TA, Tateno M, Shinfuku N, Fujisawa D, Teo AR, Sartorius N, et al. Does the ’hikikomori’ syndrome of social withdrawal exists outside Japan? Alustava kansainvälinen tutkimus. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol (2012) 47(7):1061-75. doi: 10.1007/s00127-011-0411-7

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

22. Kondo N, Sakai M, Kuroda Y, Kiyota Y, Kitabata Y, Kurosawa M. Hikikomorin (pitkittynyt sosiaalinen vetäytyminen) yleinen tila Japanissa: psykiatrinen diagnoosi ja tulokset mielenterveyskeskuksissa. Int J Soc Psychiatry (2013) 59(1):79-86. doi: 10.1177/0020764011423611

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

23. Genda Y. Työttömät nuoret ja NEET-ongelma Japanissa. Soc Sci Jap J (2007) 10(1):23-40. doi: 10.1093/ssjj/jym029

CrossRef Full Text | Google Scholar

24. Ks. esim. Gravetter FJ, Wallnau LB. Käyttäytymistieteiden tilastot. 9. Belmont, CA: Wadsworth (2012). s. 605.

Google Scholar

25. American Psychiatric Association. Mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja. Viides painos. Washington, Yhdysvallat: American Psychiatric Association (2013). s. 947. (DSM-5).

Google Scholar

26. Psykiatriset häiriöt. Yong R. Paikallinen hikikomori-interventio-ohjelma: ”ibashon” olennainen sisältö. Stepping out of hikikomori: helpotuksen tunne, vertaiset, sitoutuminen. Akita J Public Health (2017) 13(1):14-23. Saatavilla osoitteessa: http://www.med.akita-u.ac.jp/∼eisei/pdf/zenbun/H29AkitaJPH.pdf (Accessed Jun 1, 2017). Japanese.

Google Scholar

27. Japanin kieli. Julkisen avun osasto. Itsemurhatilastot . Tokio, Japani: Ministry of Health, Labour and Welfare (2017). Saatavilla osoitteessa: https://www.mhlw.go.jp/wp/hakusyo/jisatsu/18/dl/1-6.pdf (Luettu 14.11.2018). Japanese.

Google Scholar

28. Yong R. Exploring hikikomori: mixed methods qualitative research. . Hong Kong: The University of Hong Kong (2008). doi: 10.5353/th_b4171214

CrossRef Full Text | Google Scholar

29. Millaisia tuloksia? Li TM, Wong PW. Nuorten sosiaalinen vetäytymiskäyttäytyminen (hikikomori): systemaattinen katsaus laadullisiin ja määrällisiin tutkimuksiin. Aust N Z J Psychiatry (2015) 49(7):595-609. doi: 10.1177/0004867415581179

PubMed Abstract | CrossRef Full Text | Google Scholar

30. Yong R, Toyoshima M, Fujita K, Sasaki H. Hikikomorin (pitkittynyt sosiaalinen vetäytyminen ja eristäytyminen) ja elämäntavan, psykososiaalisten tekijöiden ja sosiaalisen pääoman välinen yhteys. Akita Public Health J (2018) 14(1):22-8. Saatavilla osoitteessa: http://www.med.akita-u.ac.jp/∼eisei/pdf/zenbun/H30AkitaJPH.pdf (Accessed Jun 1, 2017). Japanese.

Google Scholar

31. Korkeakoulutustoimisto. Concerning Students’ Dropout and Leave of Absence. Tokio, Japani: Ministry of Education, Culture, Sports, Science and Technology (2014). Saatavilla osoitteessa: http://www.mext.go.jp/b_menu/houdou/26/10/__icsFiles/afieldfile/2014/10/08/1352425_01.pdf (Luettu 14.11.2018). Japanese.

Google Scholar

32. Moron M. Tunteiden ymmärtäminen, ihmissuhdetaidot ja opiskelijoiden yksinäisyys. Pol Psychol Bull (2014) 45(2):223-39. doi: 10.2478/ppb-2014-0028

CrossRef Full Text | Google Scholar

33. Vertaisarviointi. Wei M, Russel DW, Zakalik RA. Aikuisten kiintymyssuhde, sosiaalinen itsetehokkuus, itsensä paljastaminen, yksinäisyys ja myöhempi masennus fuksiopiskelijoilla: pitkittäistutkimus. J Couns Psychol (2005) 52(4):602-14. doi: 10.1037/0022-0167.52.4.602

CrossRef Full Text | Google Scholar

34. J Couns Psychol (2005) 52(4):602-14. doc. Mattanah JF, Ayers JF, Brand BL, Brooks LJ, Quimby JL, McNary SW. Sosiaalisen tuen interventio yliopistoon siirtymisen helpottamiseksi: päävaikutusten ja moderaattorien tutkiminen. J Coll Stud Dev (2010) 51(1):93-108. doi: 10.1353/csd.0.0116

CrossRef Full Text | Google Scholar

35. J Coll Stud Dev (2010) 51(1):93-108. doc. Ponzetti JJ. Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys. Fam Relat (1990) 39(3):336-40. doi: 10.2307/584881

CrossRef Full Text | Google Scholar

admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

lg