Toimittaja John Willingham
Viime aikoina Google-hauissa on listattu kaksi uutta sivustoa, jotka väittävät rankkaavansa julkisten yliopistojen opinto-ohjelmia ja korkeakouluja. Niiden ”rankingit” muistuttavat useimmissa tapauksissa suuresti luokituksia, joita olemme tuottaneet vuodesta 2012 lähtien. Sen lisäksi, että tekijänoikeudellisesti suojattua työtämme on todennäköisesti lainattu laajalti (ilman viittauksia), on tosiasia, että suurin osa näiden ohjelmien luokitteluun tai arvioimiseen tarvittavista tiedoista ei ole julkisesti saatavilla. Olemme maan ainoa sivusto tai organisaatio, jolla on pääsy näihin tietoihin, ja se on saavutettu vasta monivuotisen vuoropuhelun ja yhteistyön tuloksena eri puolilla maata toimivien dekaanien ja johtajien kanssa. Onkin ihmeteltävä, miten nämä uudet ranking-listat on laadittu. Vai onko ne enimmäkseen ”lainattu”?
Yhteistyöprosessimme tuottaa valtavia määriä tietoa. Esimerkiksi laskeaksemme honors-luokkakoot meidän on analysoitava noin 10 000 honors-luokkaa kutakin lisäystä kohti. Suuri osa tähän analyysiin tarvittavista tiedoista ei ole saatavilla honors-sivustoilta tai edes yliopiston laajuisista kurssiohjelmista.
Emmekä silti ”rankkaa” ohjelmia. Tyypillisesti minulla on tietoihin perustuva mielipide maan viidestä kymmeneen parasta ohjelmaa tietyssä painoksessa luokiteltujen joukossa. Data saattaa osoittaa, että yksi on ”parempi” (korkeampi pistemäärä) kuin kaikki muut. Sitten mietin, miten olen painottanut kutakin 13 luokitusluokkaa. Jos muuttaisin jotakin niistä, luokitukset muuttuisivat. Kaikki riippuu menetelmästä, eikä kenenkään menetelmä ole täydellinen. Loppujen lopuksi kyse on harkinnasta. Se ei ole tieteellistä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka kaikki tiedot ovatkin mukana. Voin antaa teille tarkan luvun Honors College A:n arvosanaluokkien koosta, mutta luokitusosuus, jonka annan tuolle tarkalle luvulle, on subjektiivinen.
Jos se ei ole tiedettä, älkää esittäkö sitä tieteenä. Järjestysluokitukset esittävät itsensä tieteenä. Mutta kuvitelkaa vain, miten U.S. Newsin ranking-listat muuttuisivat, jos kaikki institutionaalisen varallisuuden mittarit poistettaisiin tai jos valikoivuutta ei laskettaisi.
Kansakunnan honors-dekaanien ja -johtajien yhteistyön ansiosta saamme nyt jokaista luokiteltua profiilia varten 10-20 sivua asiakirjoja, joista suuri osa on kovaa dataa luokkajaksoista ja kurssitarjonnasta. Kukaan muu ei saa näin paljon ainutlaatuista tietoa. Edes menemällä verkkoon ja lukemalla yliopiston kurssitarjottimen jokaisen merkinnän ei löydy sellaista määrää ja tarkkuutta tietoja, joita tarvitsemme arvosanakurssien analyyseissä. Tämä johtuu siitä, että honors-ohjelmat tarjoavat seka- ja sopimusosuuksia, jotka eivät ole läpinäkyviä verkossa olevissa kurssiluetteloissa.
Tästä pääsemmekin uusiin ranking-listoihin.
Yksi listaa ”The 9 Best Honors Programs” in the nation. Tässä on metodologia:
”Laatiaksemme listamme, arvioimme kansallisia honors college -rankingeja kahdelta viime vuodelta. Arvioimme honors-korkeakouluja myös sisäänpääsyvaatimusten, opetussuunnitelmien ja opetussuunnitelmien ulkopuolisen ohjelmatarjonnan, honors-opiskelijayhteisön vaalimisen korostamisen, taloudellisten tukimahdollisuuksien ja ainutlaatuisten tai innovatiivisten lähestymistapojen perusteella honors-opintokokemukseen.”
Ensiksikin, miten joku määrittelee määrällisesti ”painotuksen honors-opiskelijayhteisön vaalimisessa” tai ”innovatiiviset lähestymistavat honors-opintokokemukseen”?
Toiseksi, en tiedä mistään ”kansallisesta honors-korkeakoulujen rankingista”, vaikka ilmoitamme 5-10 parasta ohjelmaa yhdessä aakkosryhmässä joka toinen vuosi. Nämä ohjelmat ovat ”huippuja” vain tietyn painoksen luokiteltujen ohjelmien aineistossa. Yhtään ohjelmaa ei julisteta ykköseksi, kolmoseksi tai kymmeneksi kyseisessä aineistossa, saati sitten koko korkeakouluohjelmien joukossa. Ne on sen sijaan sijoitettu ryhmään. Kieltäytymisemme voidella mitään ohjelmaa tietyllä sijoitusnumerolla on itse asiassa saanut yhden merkittävän ohjelman lopettamaan yhteistyön kanssamme.
”9 Best”-sivusto ei epäröi tehdä niin: ”Barrett College on sijoittunut Yhdysvaltain korkeakoulujen parhaimmistoon, ja se on läsnä ASU:n neljällä kampuksella Phoenixissa, Mesassa, Tempessä ja Glendalessa, Arizonassa.” Vaikka Barrett saavuttaa pitkäaikaisen dekaaninsa Mark Jacobsin johdolla erinomaisia tuloksia vuodesta toiseen, en tiedä yhtään viimeaikaista rankingia, jossa Barrett tai jokin muu kunniaohjelma tai -korkeakoulu olisi nimenomaan listattu ykköseksi. On totta, että Barrett on ollut korkeimmassa (viisi mortarboardia) ryhmässä kaikissa painoksissamme. Mutta niin on tehnyt Etelä-Carolinan Honors College, Penn Staten Schreyer Honors College, UT Austinin Plan II Honors Program, Kansasin University Honors Program ja vuodesta 2016 lähtien CUNY:n Macaulay Honors College. Nämä ovat hyvin erilaisia ohjelmia, jotka vaihtelevat erittäin suurista (Barrett) hyvin pieniin (UT Plan II.)
Muita vahvoja ohjelmia on Clemsonissa, Delawaressa, Georgiassa, Houstonissa ja Ole Mississä. Marylandin, Michiganin ja Pohjois-Carolinan tietoja ei ole enää saatavilla, mutta yhdessä tai useammassa aiemmassa painoksessa kaikki saivat erinomaiset arvosanat.
Ylläoleva ”9 parasta” -sivusto listaa myös Penn Staten Schreyerin, Clemsonin ja Rutgers Honors Collegen parhaiden honors-korkeakoulujen joukkoon ja lisäävät vielä UT Plan II:n, Kansasin UHP:n ja UVA:n Echols Scholar -ohjelman. ”Paras hinta-laatusuhde” -kategoriassa luetellaan CUNY Macaulay ja Alabama Honors College. (Emme ole ottaneet Echolsia mukaan vuoden 2014 painoksen jälkeen, koska vuodesta 2016 lähtien käytössä ollut uusi menetelmä edellyttää paljon enemmän luokkatietoja. Echolsin opiskelijat voivat ottaa UVA:ssa lähes mitä tahansa kurssia, eikä ole mahdollista määrittää, mitkä niistä ovat kulloinkin kyseessä.)
Toisella sivustolla luetellaan ”the top 50 honors programs and colleges” (50 parasta kunniakoulutusohjelmaa ja -korkeakoulua) – luettelo, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon ohjelmia, joita olemme arvioineet vuosien varrella. Luettelossa on useita ohjelmia, joita ei mainittu näkyvästi ennen kuin ne ilmestyivät johonkin kirjoistamme: New Jersey Institute of Technology, Temple, Colorado State ja CUNY Macaulay, niiden joukossa.
Listan metodologia on seuraavanlainen:
”Alla olemme koonneet listan maan parhaista korkeakouluista/ohjelmista. Valinta perustui seuraaviin ohjelmien laatua kuvaaviin indikaattoreihin.
- Korkeakoulun/yliopiston valikoivuus (yleisesti)
- Honors-ohjelman valikoivuus
- Keskimääräinen honors-luokkakoko
- Honors-luokkien määrä
- Honors-asuntojen saatavuus
- Tarjotaanko honors-opiskelijoille etuoikeutettua ilmoittautumista
.
”Tähdellä (*) merkittyjen koulujen arvosanat olivat erityisen korkeat useilla indikaattoreilla, ja ne sijoittuivat menetelmiemme mukaan 20 parhaan honors-ohjelman joukkoon”.”
Kaikki edellä mainitut tiedot ovat julkaisuissamme. Lisäksi honors-asuntojen ”saatavuus” voidaan laskea vain, jos tiedetään sekä honors-”vuodepaikkojen” määrä että kelpoisuusehdot täyttävien honors-opiskelijoiden määrä. Honors-luokkien todellisen lukumäärän voi tietää vain, jos käytössä on täydelliset taulukkolaskelmat, ei vain verkkoluettelot, erityisesti ne, jotka on rajoitettu honors-luokkien kotisivuille. Todellinen keskimääräinen luokkakoko riippuu myös erittäin yksityiskohtaisista tiedoista, joita ei ole saatavilla verkkolähteistä. Lisäksi jotkin sivustolla luetelluista koepistemääristä ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia.
