Rauta on maaperän neljänneksi runsain alkuaine, vaikka se on suurelta osin sellaisessa muodossa, jota kasvit eivät voi ottaa. Rauta on pieninä määrinä välttämätöntä kasvien terveelle kasvulle, ja se luokitellaan hivenaineeksi. Se on tärkeää klorofyllin sekä useiden entsyymien ja proteiinien kehittymiselle ja toiminnalle. Sillä on myös merkitystä hengityksessä, typensidonnassa, energiansiirrossa ja aineenvaihdunnassa. Kuten muillakin ravinteilla, kasveilla voi olla liikaa rautaa, mutta se vaikuttaa ensisijaisesti muiden ravinteiden imeytymiseen eikä aiheuta suoria myrkytysoireita.
Raudan määrään ja sen saatavuuteen maaperässä vaikuttavat seuraavat tekijät:
- pH – korkea pH vähentää raudan saatavuutta, matala pH lisää sitä
- orgaaninen aines – orgaaninen aines tarjoaa rautaa ja tekee siitä helpommin saatavaa
- Kosteus – liiallinen vesi maaperässä, erityisesti happamissa maaperissä, lisää raudan saatavuutta jopa myrkyllisyyteen asti
- ilmastuminen ja tiivistyminen – tiivistyneissä ja/tai huonosti ilmastetuissa maissa raudan saatavuus on suurempi, erityisesti jos maaperä on hapanta
- Fosfori – liiallinen fosfori estää raudan imeytymistä
- Typpi – tietyt typen muodot voivat vähentää raudan imeytymistä
- Sinkki – sinkin puute voi lisätä raudan imeytymistä joissakin kasveissa, liiallinen sinkki vähentää raudan hyväksikäyttöä
- Mangaani – liiallinen mangaani estää raudan hyväksikäyttöä
- Kalium – kaliumin puute voi lisätä raudan hyväksikäyttöä
- Molybdeeni – liiallinen molybdeeni voi vähentää raudan hyväksikäyttöä etenkin emäksisillä mailla
- Nikkeli – liiallinen nikkeli voi vähentää raudan hyväksikäyttöä
- Bikarbonaatti – bikarbonaatti maaperässä voi vähentää raudan hyväksikäyttöä
Ideaaliset maaperän rautapitoisuudet
Maaperässä on tyypillisesti 1-5 % rautaa, mutta koska suurin osa tästä raudasta ei ole käytettävissä, on vaikea määrittää ihanteellista määrää maaperälle. Joidenkin arvioiden mukaan maaperässä tulisi olla vähintään 0,001 g rautaa 100 g:ssa maata (tai 10 mg/kg).
Raudan puute
Raudan puutetta esiintyy kasveissa todennäköisimmin silloin, kun maaperä on emäksistä tai kun maaperän fosfori-, typpi-, sinkki-, mangaani- tai molybdeenipitoisuus on korkea. Myös raskasmetallien saastuminen voi johtaa raudanpuutteeseen.
Raudanpuutteen oireet
Interveinaalinen kloroosi on yleisin raudanpuutteen oire. Oireet näkyvät yleensä ensin nuorissa lehdissä.
Raudanpuutteen hoito
Raudanpuutteen hoito on erityisen tärkeää, koska jotkin kasvit reagoivat raudanpuutteeseen tekemällä maaperästä happamampaa suoraan juurtensa ympärillä, mikä voi aiheuttaa epätasapainoa muissa kasvien ravinteissa. Raudanpuutteen hoito on kuitenkin melko monimutkaista. Fosforin, typen, sinkin, mangaanin ja molybdeenin lisäämistä olisi vältettävä, ellei jokin näistä elementeistä ole puutteellinen maaperässä. Maahan olisi lisättävä runsaasti orgaanista ainesta.
Mullan pH olisi testattava ja sitä olisi tarvittaessa muutettava. Rauta on parhaiten kasvien saatavilla, kun maaperän pH on 7 tai alhaisempi, vaikka useimpien kasvien pitäisi pystyä ottamaan riittävästi rautaa, jos maaperän pH on 8 tai alhaisempi edellyttäen, että muut olennaiset alkuaineet ovat tasapainossa. Jos maaperä on liian emäksistä, on erityisen tärkeää alentaa maaperän pH:ta, jos kasvatat happoja rakastavia kasveja.
Näiden keskeisten asioiden lisäksi on myös tärkeää varmistaa, että maaperä ei kuivu, ja paksu kerros orgaanista multaa auttaa tässä sekä lisää orgaanisen aineksen lisäämistä maaperään.
Jos oireet jatkuvat edellä mainittujen toimien toteuttamisen jälkeen, olisi hyvä teettää maaperätutkimus maaperän rautamäärän määrittämiseksi (kasveille käyttökelpoisessa muodossa). Myös fosforin, typen, nikkelin, sinkin, molybdeenin ja bikarbonaatin määrä maaperässä kannattaa testata. Jos jotakin näistä on maaperässä myrkyllisiä määriä, sinun on tehtävä voitavasi ylimääräisten pitoisuuksien vähentämiseksi. Jos maaperässä on bikarbonaattia, olisi hyvä testata kasteluun käyttämäsi vesi sen varmistamiseksi, ettei se ole saastumisen lähde. Jos näin ei ole, olisi hyvä hakea asiantuntijan neuvoja ongelman hoitamiseksi, koska maaperäsi olosuhteisiin liittyy monenlaisia ainutlaatuisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maaperän bikarbonaattipitoisuuteen.
Kun kaikki nämä ongelmat on joko suljettu pois tai korjattu, voit harkita raudan lisäämistä maaperään. Orgaanisiin raudanlähteisiin kuuluvat jotkin rautakelaatit (tarkista etiketistä, onko se sertifioitu sopivaksi käytettäväksi luomukiinteistöllä) ja synteettisiin lähteisiin kuuluvat rauta- ja rautasulfaatti.
Rautamyrkyllisyys
Rautamyrkyllisyys liittyy yleisimmin erittäin happamaan maaperään, vaikkakin rautamyrkyllisyyden oireet ovat enimmäkseen oireet muista ravinteiden puutteista. Tästä syystä, jos havaitset tällaisia oireita etkä tunnu saavan asiaa korjattua varmistamalla, että maaperän pH on neutraali, ja noudattamalla sitten kyseisen sivun suosituksia, on hyvä tilata sekä maaperä- että kasvikudostestejä sen selvittämiseksi, aiheuttaako ongelman todella liiallinen raudan määrä.
Rautamyrkytyksen oireet
Todellisen rautamyrkytyksen oireita ovat yleensä lehtien ruskettuminen ja mahdollisesti myös ruskeiden täplien muodostuminen lehtiin.
Rautamyrkytyksen hoito
Jos ongelmana on todellakin liiallinen rauta, hoito voi olla yhtä monimutkaista kuin raudanpuutteen hoito. Ensinnäkin maaperän pH-arvo on tarkistettava ja sitä on tarvittaessa muutettava – pyri neutraaliin pH-arvoon, ellei kasvattamasi kasvi vaadi hapanta (tai emäksistä) maaperää. Myös salaojitusta olisi parannettava, jos maaperä on vetistä, ja maaperää olisi ilmastettava, jos se on tiivistynyt. Varo myös, että kastelet vain tarvittaessa.
Jos maaperätesti paljastaa, että maaperässä on puutteita jossakin elementissä, se on hoidettava seuraavaksi. Kiinnitä erityistä huomiota sinkin tai kaliumin puutteeseen, sillä ne voivat olla rautamyrkytyksen syynä tai pahentaa sitä.
Jos ravinteiden puutosoireet ja/tai rautamyrkytyksen oireet näkyvät kasveissa vielä kuukausia näiden hoitojen jälkeen, saatat joutua nostamaan maaperän ravinnepitoisuuksia hieman, jotta vakavan raudan liikamäärän vaikutukset saadaan korjattua. Ole aina varovainen ja tee tämä vähitellen sekä maaperän että kudosten testauksen yhteydessä, jotta vältytään muiden elementtien myrkyllisyydeltä.
