Titaaniselta Dark Side Of The Moon -albumilta löytyy yksi Pink Floydin ajattomimmista kappaleista, ”Brain Damage”. Pääbiisintekijä Roger Watersilla oli kappale jo perusrakenteeltaan valmiina sen jälkeen, kun bändi oli lopettanut Meddle-kiertueensa Amerikan osuuden. Yllättävää kyllä, bändi valitsi yksinkertaisen reitin kappaleen sovituksen kanssa, ja laittoi Gilmourin rohkaisemaan Watersia laulamaan kappaleessa.
Ylläolevien mielenvikaisuutta käsittelevien teemojensa kanssa ”Brain Damage” osui bändille lähelle kotia, erityisesti heidän aikaansa epäonnekkaan Syd Barrettin kanssa. Waters sanoo voivansa samaistua joihinkin Barrettin psyykkisiin omituisuuksiin, mihin viittaa repliikki ”I’ll see you on the dark side of the moon”. Barrettin ailahtelevaan käytökseen viitataan myös sanoituksessa ”And if the band you’re in starts playing different tunes”, joka tapahtui Barrettin ajautuessa mielisairauteen viimeisinä päivinään bändissä. Barrett alkoi soittaa erilaista kappaletta kesken konserttiesityksen, hänen irrottautumisensa kulloisestakin virrasta oli ilmeistä.
Trademarkinomainen avauslause ”The lunatic is on the grass…” ei viittaa marihuanaan, vaan itse ruohoon. Waters sanoi, että vaeltaminen pois suunnitellulta polulta, kylttien huomiotta jättäminen ja nurmikon tallominen edustaa mielenvikaisuutta. Waters selitti tätä hiljattain julkaistussa dokumentissa, että todellista hulluutta oli se, että ihmisiä estettiin pääsemästä ruoholle, jossa todellinen kauneus piilee.
Kappaleen akustinen toteutus herättää kevyen tunteen, mutta eteneminen monosta stereoon kappaleen soidessa on surrealistinen representaatio hulluuden tunteesta, joka hiljalleen hiipii ja ympäröi kuulijan.
