English Composition

Monet opiskelijat olettavat – tai pelkäävät – että yliopistokirjoituksia arvostellaan ensisijaisesti niiden kieliopillisen oikeellisuuden perusteella. Ideat, todisteet ja argumentit ovat tärkeämpiä kuin kieliopin ja välimerkkien mekaniikka; monet virallisen kirjoittamisen säännöt ovat kuitenkin olemassa edistääkseen selkeyttä ja tarkkuutta, jota kirjoittajat tarvitsevat saavuttaakseen ideoiden, todisteiden ja argumenttien tehokkaan välittämisen. Lisäksi tekstit, joissa noudatetaan muodollisen kirjallisen englannin sääntöjä, ovat yleensä vakuuttavampia, koska ne saavat kirjoittajan vaikuttamaan hyvin perehtyneeltä ja huolelliselta. Virheitä täynnä oleva kirjoitus ei tee hyvää vaikutelmaa, ja useimmat opettajat haluavat auttaa oppilaita esittämään itsensä hyvin. Oikeellisuus ei siis ole kaikkein tärkeintä, mutta sillä on merkitystä.

Toinen yleinen olettamus opiskelijoiden keskuudessa on, että on joko hyvä kielioppi tai ei ole hyvä kielioppi, ja että sellainen on muuttumaton kohtalo. Ei pidä paikkaansa. Kun hallitsee tietyn säännön tai käytännön, siitä tulee itsestäänselvyys, ja sitten voi keskittyä toisen säännön tai käytännön hallitsemiseen. Hallitsin lopulta pilkut ja puolipisteet yliopistossa ja joitakin kieliopin hienouksia jatko-opinnoissa. Kirjoitan urani aikana paljon virallisia tekstejä, ja katson yhä silloin tällöin asioita käsikirjasta. Muodollisen kirjallisen englannin kielen käytännöt voi hallita, ja korkeakoulu on hyvä aika käyttää professoreilta saatua palautetta yleisten virheiden tunnistamiseen ja niiden korjaamisen opettelemiseen.

Korrektiota pohdittaessa on tärkeää tunnustaa, että jotkut säännöt ovat tärkeämpiä kuin toiset. Joseph Williams erottelee hyödyllisellä tavalla kolmenlaisia sääntöjä. Ensinnäkin on sääntöjä, jotka ovat englannin kielen perusasioita, kuten ”the car” eikä ”car the”. Esimerkiksi

INCORRECT: Ajattelin, ovatko väitteet totta.

CORRECT: En ollut ajatellut, ovatko väitteet totta.

Jos olet saanut suurimman osan muodollisesta koulutuksestasi englanniksi, noudatat luultavasti näitä sääntöjä rutiininomaisesti. Jos kirjoituksessasi on epäsuhtaa lukumäärän (yksikössä/monikossa) tai aikamuodon suhteen, se saattaa johtua pikemminkin kiireestä tai huolimattomuudesta kuin tietämättömyydestä. Samoin lauseen ensimmäisen sanan kirjoittaminen isolla alkukirjaimella ja lauseen päättäminen asianmukaisiin välimerkkeihin ovat perussääntöjä, joita useimmat ihmiset noudattavat automaattisesti kirjoittaessaan professorille tai muissa muodollisissa tilanteissa.

Williamsin toinen kategoria koostuu säännöistä, jotka erottavat tavanomaisen kirjakielisen englannin epävirallisista vaihtoehdoista, joita ihmiset käyttävät jokapäiväisessä elämässään. Useimmat opiskelijat, joilla on keskiluokkainen tausta ja jotka eivät ole maahanmuuttajataustaisia, käyttävät epävirallista kansankieltä, joka on hyvin samansuuntainen kuin kirjoitettu standardienglanti. Opiskelijat, joilla on työväenluokkainen tai vaatimattomampi tausta tai jotka kuuluvat ylikansallisiin ja monikielisiin yhteisöihin, saattavat käyttää jokapäiväisessä elämässään englannin epävirallisia variantteja, jotka poikkeavat melko paljon kirjoitetusta standardienglannista. Sosiaalisen eriarvoisuuden valitettava tosiasia on, että tällaiset opiskelijat joutuvat ponnistelemaan enemmän kuin heidän keskiluokkaiset englantia puhuvat kollegansa, jotta he hallitsisivat standardikieliset käytännöt. Se ei oikeastaan ole reilua, mutta ainakin virallisen kirjoittamisen mekaniikka ja säännöt ovat dokumentoituja ja yksiselitteisiä. Tehokkaan viestinnän oppiminen erilaisissa sosiaalisissa yhteyksissä on osa koulutetuksi tulemista.

Joitakin esimerkkejä:

INFORMAALI: Meillä ei ole enää niitä keksejä.

INFORMAALI: Meillä ei ole enää niitä keksejä.

INFORMAALI: Takkini, puhelimeni ja avaimeni olivat kaikki lukkojen takana autossa.

FORMAL: My coat, my phone, and my keys were all locked in the car.

INFORMAL: u shd go 2 café b4 wrk bc coffee

FORMAL: Sinun pitäisi mennä kahvilaan ennen töitä hakemaan kahvia.

Epäviralliset versiot ovat selvästi englanninkielisiä, ja ne ovat laajalti muidenkin ymmärrettävissä. Ensimmäisessä ja toisessa esimerkissä on aikamuotoa, lukumäärää ja välimerkkejä koskevia valintoja, jotka ovat sopimattomia tavallisessa kirjoitetussa englannissa, vaikka ne eivät varsinaisesti haittaa viestintää. Useimmat opiskelijat ymmärtävät jo, että nämä kaksi ensimmäistä sääntöluokkaa (englannin kielen perussäännöt ja standardikirjoitetun englannin säännöt) ovat pakollisia virallisessa kirjoittamisessa.

On kolmas sääntöluokka, jonka Williams huomioi ja jota hän kritisoi innokkaasti; hän kutsuu niitä ”keksityiksi säännöiksi”, koska ne ovat tavallisesti keksittyjä, koska ne ovat yleensä keksittyjä, koska ne ovat syntyneet pikemminkin ahkerien kielioppineiden toimesta, kuin tavanomaisen kielenkäytön pysyvistä kaavoista. Joitakin keksittyjä sääntöjä Williams kutsuu ”vaihtoehdoiksi”: sellaisiksi, jotka lukija huomaa, kun niitä noudatetaan, eikä välitä, jos niitä ei noudateta. Tässä esimerkki tarunhohtoisesta älä-lopeta-lausetta-prepositiolla-säännöstä:

SÄÄNNÖN HUOMIOIMINEN: Millä käsitteellä voimme analysoida tätä ongelmaa?

SÄÄNNÖN TUNNUSTAMINEN: Millä käsitteellä voimme analysoida tätä ongelmaa?

Jotkut kielioppineet väittäisivät, että vain ensimmäinen versio on oikea. Sinulla on kuitenkin luultavasti se (oikea) käsitys, että ammattikirjoittajat valitsevat paljon todennäköisemmin toisen version. Tämä sääntö ei vastaa tosielämän tavanomaista käytäntöä edes tavallisessa kirjoitetussa englannissa. Siksi Williams kutsuu sitä ”keksityksi säännöksi”. Useimmat professoreistasi pitävät yllä olevaa toista versiota, sitä, joka päättää lauseen prepositioon.

Samoin on olemassa hämärä ajatus siitä, että infinitiivejä ei saisi pilkkoa; toisin sanoen ”to”-verbin ja sitä seuraavan verbin välissä ei saisi olla yhtään sanaa. Tässä esimerkki:

OBSERVED: mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen mennyt

IGNORED: mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen mennyt

Taas, vaikka jotkut kieliopettajat ovatkin väittäneet, että tunnollisten kirjailijoiden pitäisi välttää infinitiivien pilkkomista, suurin osa ammattilaiskirjoittajista on kuitenkin sivuuttanut tämän väitteen. Toinen versio, jossa adverbi (”rohkeasti”) on infinitiivin sisällä (eli ”to” ja ”go” välissä), on täysin selkeä ja miellyttävä lause. Infinitiivien jakamista koskeva keksitty sääntö on yritys ratkaista ongelma, jota ei ole olemassa. Jos haluat antaa kirjoituksellesi enemmän tieteellistä ilmettä, voit noudattaa joitakin tai kaikkia näistä valinnaisista säännöistä. Mutta jos professorillasi ei ole erityistä mieltymystä johonkin näistä keksityistä säännöistä, voit huoletta sivuuttaa ne.

Williams kutsuu keksittyjen sääntöjen toista alaluokkaa ”folkloreksi”. Ne ovat keksittyjä sääntöjä (kuten ”vaihtoehdot”) siinä mielessä, että kielioppien mielestä kirjoittajien pitäisi noudattaa niitä, mutta todellisuudessa kukaan ei tee niin. Williams luettelee iloisesti tapauksia, joissa juuri ne kieliopettajat, jotka ehdottavat näitä sääntöjä, rikkovat niitä itsetietoisesti. Olet ehkä kuullut näistä säännöistä, mutta niitä pidetään yleisesti absurdeina.

Jotkut kieliopettajat ovat esimerkiksi tyrmistyneitä siitä, että ihmiset käyttävät sanoja ”että” ja ”mikä” vaihdellen, ja he väittävät, että kirjoittajien pitäisi käyttää sanaa ”että” osoittaakseen rajoittavia elementtejä ja sanaa ”mikä” osoittaakseen ei-rajoittavia elementtejä. Rajoittava elementti on elementti, joka tekee välttämättömän erittelyn jostakin asiasta; ei-rajoittava elementti on elementti, joka vain lisää lisätietoa. Mieti näitä kahta esimerkkiä:

Versio 1:

Poliisi lopetti juhlat, joihin Alex meni.

Versio 2:

Poliisi lopetti juhlat, joihin Alex meni.

Versiot 1 ja 2 kertovat melkeinpä kaikille lukijoille täsmälleen saman asian. Kieliopin nirsoilijan mielestä versio 1 täsmentää juhlia, joihin Alex meni, eikä juhlia, joihin esimerkiksi Jordan meni, kun taas versio 2 yksinkertaisesti lisää lisätietoa Alexin osallistumisesta juhliin. Näiden kielioppien mukaan ”that Alex went to” lisää kriittisesti tarvittavaa tietoa (restriktiivinen), kun taas ”which Alex went to” lisää bonustietoa (ei-rajoittava).

Kuten Williams ja jotkut muut selittävät: se on paskapuhetta. Ammattimaiset kirjoittajat käyttävät pilkkuja ja tarkkaan valittuja sanoja erottaakseen rajoittavat ja ei-rajoittavat elementit toisistaan, ja he valitsevat sen relatiivipronominin (”että” tai ”mikä”), joka kuulostaa paremmalta asiayhteydessä. Voit halutessasi tarkkailla eroa tuon ja mikä välillä, mutta kukaan ei huomaisi sitä. Vielä tärkeämpää on, että tämän keksityn säännön noudattaminen ei välttämättä tekisi kirjoituksestasi yhtään selkeämpää, tiiviimpää tai tyylikkäämpää.

On yksi sääntö, jota Williams kutsuu ”kansanperinteeksi”, mutta jota sinun on luultavasti silti noudatettava opiskelukirjoituksissa: se on sääntö, jonka mukaan lauseita ei saa aloittaa But-, And-, So-, For- tai Yet-lausekkeilla (tai muilla yhteensovittavilla konjunktioilla). Olen varma, että voisit selata lukemistasi ja suurissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista, jotka rikkovat tätä niin sanottua sääntöä. Tässä kaksi esimerkkiä, joiden löytämiseen meni noin 10 minuuttia:

New York Timesin etusivulta 7. tammikuuta 2014: ”Mutta finanssikriisin jälkeen JPMorganista on tullut niin suuri ja kannattava, että se on pystynyt selviytymään hallituksen oikeudellisesta räiskinnästä, joka on koskettanut monia pankin rönsyilevien toimintojen osia.” Ja hieman alempana lukee: ”Silti JPMorganin osakkeet ovat nousseet 28 prosenttia viimeisten 12 kuukauden aikana.”

Science-lehden uutisartikkelista 21. joulukuuta 2007: ”Muuttuneet tuulet puhalsivat lisää lämmintä ilmaa subtropiikista vain malleissa, joissa keskileveysasteiden valtameret lämpenivät havaitulla tavalla; ilmeisesti lämpimämmät valtameret muuttivat kiertoa. Ja tuon valtamerten lämpenemisen katsotaan yleisesti johtuvan voimistuvasta kasvihuoneilmiöstä.”

Jos kirjoitat tutkielman kurssilleni, voit vapaasti aloittaa lauseet konjunktioilla. Kuten yllä olevat esimerkit osoittavat, se on ytimekäs tapa tukea selkeyttä ja tehokasta sujuvuutta. Epäilen kuitenkin, että useimmat opettajat pitävät edelleen kiinni vanhasta säännöstä. Älä siis aloita lauseita ”ja”-, ”mutta”- tai muilla koordinoivilla konjunktioilla, ellei sinua ole erikseen pyydetty.

On lukemattomia muitakin sääntöjä, joita en käsittele tässä. Näiden esimerkkien tarkoitus on osoittaa, että sinun ei tarvitse noudattaa jokaista pientä sääntöä, josta olet koskaan kuullut. On olemassa joitakin mekaniikan elementtejä, jotka sinun on hallittava; esitän seuraavassa yhteenvedon joistakin yleisimmistä niistä. Näistä käytännöistä tulee vähitellen itsestäänselvyyksiä. Alussa on joskus vaikea tietää, mitkä säännöt ovat vakiosääntöjä, mitkä vaihtoehtoja ja mitkä kansanperinnettä. Hyvän käsikirjan ja ohjaajien avulla opit ne ajan myötä. Suurempi pointti, jonka haluan tässä yhteydessä tuoda esiin, on se, että sääntöjen noudattaminen ei tarkoita mahdollisten virheiden miinakentän läpikulkua; kyse on vain yleisöllesi sopivien käytäntöjen oppimisesta ja omaksumisesta, mikä on yksi hyvin kirjoittamisen ensimmäisistä säännöistä.

Taivutuksen ja kielen elementit, jotka sinun on hallittava

Jos olet saanut suurimman osan tai kaiken muodollisesta koulutuksestasi englanninkielellä, hallitset suurimman osan todellisista kielioppisäännöistä. Useimpien opiskelijoiden, joiden kanssa työskentelen, on vain omaksuttava muutamia lisäkäytäntöjä, jotta he voivat laatia asianmukaisia akateemisia kirjoituksia. Niiden oppimiseen ei ole mitään suurta salaisuutta, vaan ne opitaan toistuvalla harjoittelulla ja palautteella.

Komojen käyttö

Osain oikean pilkunkäytön vasta opiskeluaikana. Oli noin vuosi, jolloin tarkistin jatkuvasti työtäni tyylioppaan perusteella, mutta sen jälkeen en ole usein joutunut miettimään pilkkuja. Tässä on lyhyt katsaus pilkun käytön sääntöihin, joita monet opiskelijat mielestäni rikkovat. Kattavamman selityksen ja korvaamattoman arvokkaat verkkoharjoitukset löydät käsikirjan kirjoittajan Diana Hackerin verkkosivuilta.

A. Käytä pilkkua kahden itsenäisen lausekkeen yhdistämiseen koordinoivalla konjunktiolla:

VIRHEELLINEN: Hänen rikoksensa oli merkittävä, mutta rangaistus oli kohtuuton.

YKSINKERTAISESTI OIKEA: Hänen rikoksensa oli merkittävä, mutta se oli olosuhteisiin nähden oikeutettu.

Ensimmäisessä esimerkissä pilkku ilmaisee lukijalle, että yksi lauseke (hänen rikoksensa oli merkittävä) on päättymässä, kun taas toinen lauseke (hänen rikoksensa oli kohtuuton) on alussa. Toisessa esimerkissä ei käytetä pilkkua, koska ”mutta”-lausetta seuraavat sanat (olosuhteilla perusteltu) eivät muodosta itsenäistä lauseketta, vaan ne muodostavat riippuvaisen lausekkeen, joka ei voisi seistä yksinään lauseena.

Huomautus: ”koska” EI ole koordinoiva konjunktio. Se on alistava konjunktio. Siksi siinä ei käytetä pilkkua:

VÄÄRIN: Salaliittoteoriat voivat olla vakuuttavia, koska monet ihmiset eivät luota hallitukseen.

VÄÄRIN: Salaliittoteoriat voivat olla vakuuttavia, koska monet ihmiset eivät luota hallitukseen.

”Koska”, kuten muutkin alistavat konjunktiot (kuten ”vaikka”, ”ellei” tai ”kunnes”), on tarkoitettu yhdistämään yksi jakamaton ajatus; siksi ei pilkkua. Pilkun lisääminen heikentää yhteyttä lukijan mielessä.

B. Käytä pilkkua merkitsemään johdantokappaleen loppu

VÄÄRIN: Kun olimme syömässä, vauva ryömi ulos huoneesta.

VIRHEELLINEN: Tien varrelta löytyi tekijän ase.

VIRHE: Koska monet epäluuloisesti suhtautuvat hallitukseen, salaliittoteoriat voivat olla vakuuttavia.

Ensimmäinen esimerkki olisi koomisen sekava ilman pilkkua. Toinen esimerkki osoittaa, miten pilkku auttaa lukijaa erottamaan johdantokappaleen sitä seuraavasta osasta. Kolmas esimerkki saattaa olla hämmentävä. Yllä olevan osan A lauseessa, joka alkaa sanoilla ”Salaliittoteoriat”, ei käytetä pilkkua, mutta tässä esimerkissä riippuva lauseke toimii johdantokappaleena.

C. Käytä pilkkua erottamaan epäolennainen tieto (niin sanotut ei-rajoittavat elementit)

Kumpikin näistä lauseista on oikein, mutta ne välittävät eri ajatukset:

ESIMERKKI 1: Yhteisöilleen elintärkeät kokoontumispaikat ovat investoinnin arvoisia.

ESIMERKKI 2: Yhteisöilleen elintärkeät kokoontumispaikat ovat investoinnin arvoisia.

Ensimmäisessä sanotaan, että vain ne kokoontumispaikat, jotka ovat yhteisöilleen elintärkeitä, ovat investoinnin arvoisia (mikä viittaa siihen, että jotkin kokoontumispaikat eivät ole elintärkeitä eivätkä siksi ole investoinnin arvoisia). Tuossa ensimmäisessä esimerkissä ”elintärkeä yhteisöilleen” on rajoittava elementti. Toisessa esimerkissä ”elintärkeä yhteisöilleen” on lisätietoa. Lauseessa annetaan ymmärtää, että kokoontumispaikat yleensä ovat investoinnin arvoisia (ilmeisesti siksi, että ne ovat elintärkeitä yhteisöilleen). Pilkut merkitsevät lauseen ei-välttämättömäksi informaatioksi, joka on ei-rajoittava elementti. Toista lausetta kirjoittaessasi voisit sen sijaan sulkea ei-välttämättömän tiedon sulkuihin.

Käytä välimerkkejä ja koordinoivia konjunktioita välttääksesi lauseenpätkiä

Jossain vaiheessa sinulle luultavasti opetettiin, että kaikissa lauseissa on oltava subjekti (johon kuuluu substantiivi) ja predikaatti (johon kuuluu verbi) ja että ne on kirjoitettava niin, että ne seisovat itsenäisinä. Mieti tätä esimerkkiä lauseen katkelmasta:

VÄÄRIN: Kun menet supermarkettiin. Et useinkaan ajattele kulissien takana tehtävää työtä.

Tässä on subjekti (sinä) ja predikaatti (mene supermarkettiin), mutta ”kun” osoittaa, että lause on epätäydellinen. Kun ihmiset kirjoittavat lauseenpätkiä, puuttuvat osat ovat yleensä edeltävässä tai seuraavassa lauseessa, joten kyseessä on oikeastaan välimerkkivirhe.

VIRHE: Kun menet supermarkettiin, et useinkaan ajattele kulissien takana tehtävää työtä.

YKSINKERTAISESTI OIKEA: Et useinkaan ajattele kulissien takana tehtävää työtä, kun menet supermarkettiin.

Ensimmäisessä versiossa riippuvainen lauseke (se osa, joka ei voisi seistä yksinään) on ensimmäisenä, mikä edellyttää pilkkua. Toisessa versiossa päälause (osa, joka voisi seistä yksinään) on ensimmäisenä, joten pilkkua ei käytetä.

Käytä välimerkkejä ja koordinoivia konjunktioita välttääksesi juoksevia lauseita ja pilkkuliitoksia

Juoksevaa lausetta (lausetta, jossa kaksi lausetta limittyy toisiinsa) saatetaan liittää virheellisesti pilkulla, jolloin sitä kutsutaan pilkkuliitokseksi. Tämä virhe on helppo korjata välimerkeillä ja muutamalla koordinoivalla sanalla.

VIRHEELLINEN (run-on): Gilgamesh-eepos on yksi varhaisimmista kirjallisista teoksista, jolla oli suuri vaikutus mesopotamialaiseen kulttuuriin.

VIRHE (pilkkuliitos): Gilgamesh-eepos on yksi varhaisimmista kirjallisista teoksista sillä oli suuri vaikutus mesopotamialaiseen kulttuuriin.

Yksiselitteisesti kirjoittaja haluaa lukijan näkevän nämä kaksi lausetta toisiinsa liittyvinä. Hänellä on kolme vaihtoehtoa osoittaa lukijalleen, miten lauseet liittyvät toisiinsa.

VALINTA 1 (puolipiste): Gilgamesh-eepos on yksi varhaisimmista kirjallisista teoksista; sillä oli suuri vaikutus mesopotamialaiseen kulttuuriin.

Puoliympyrä on elegantti ja vähän käytetty vaihtoehto. Yhdistämällä kaksi lausetta puolipisteellä kirjoittaja voi hienovaraisesti kertoa lukijalle, että eepoksen varhaisuus ja vaikutus yhdessä tekevät siitä tärkeän.

KORJAAVA VAIHTOEHTO 2 (pilkku ja koordinoiva konjunktio): Gilgamesh-eepos on yksi varhaisimmista kirjallisista teoksista, ja sillä oli suuri vaikutus mesopotamialaiseen kulttuuriin.

Tässä vaihtoehdossa ”ja”:n käyttö kertoo lukijalle myös, että nämä kaksi väittämää on yhdistettävä. Tarkempi konjunktio – kuten ”mutta”, ”niin” tai ”vielä” – on yleensä parempi valinta kuin ”ja” tai puolipiste, koska se antaisi enemmän tietoa siitä, miten nämä kaksi väittämää liittyvät toisiinsa.

KORJAAVA VAIHTOEHTO 3 (erilliset lauseet): Gilgamesh-eepos on yksi varhaisimmista kirjallisista teoksista. Sillä oli suuri vaikutus mesopotamialaiseen kulttuuriin.

Jos et halua lukijan pitävän näitä kahta lausetta läheisesti toisiinsa liittyvinä, voit välittää sen valitsemalla erilliset lauseet. Gilgamesh-esimerkin kohdalla voit valita tämän vaihtoehdon, jos kappale kertoo lähinnä eepoksen vaikutuksesta mesopotamialaiseen kulttuuriin, mutta sinulla on hyvä syy sisällyttää siihen lause siitä, kuinka varhainen se on. Nämä kaksi lausetta toimisivat hyvin johdantokappaleen kahtena ensimmäisenä virkkeenä.

Käytä kaksoispisteitä oikein luetteloissa, lainauksissa ja selittävissä tiedoissa

VÄÄRIN: Pakkasimme: vaatteita, retkeilyvarusteita ja ensiapupakkauksen.

VIRHEELLINEN: We packed the essentials: clothes, camping equipment, and a first-aid kit.

Luetteloissa käytä kaksoispistettä, kun kaksoispistettä edeltävä osa voi seistä yksinään lauseena. Muussa tapauksessa jätä kaksoispiste pois (”Pakkasimme vaatteita, retkeilyvarusteita ja ensiapupakkauksen”).

VÄÄRIN: Mitchell selittää, että: ”Osa Gilgameshin kiehtovuutta on se, että kuten kaikilla suurilla kirjallisuuden teoksilla, sillä on paljon kerrottavaa meille itsestämme.”

CORRECT: Mitchell selittää eepoksen voiman: ”Osa Gilgameshin kiehtovuutta on se, että kuten missä tahansa suuressa kirjallisuuden teoksessa, sillä on paljon kerrottavaa meille itsestämme.”

Sitaatin johdantona voi käyttää kaksoispistettä, jos kaksoispistettä edeltävät ja sen jälkeiset osat kestävät kokonaisia lauseita. Myös pilkku on tässä yhteydessä vaihtoehto. Lainauksen johdattaminen omalla täydellisellä lauseella ja kaksoispisteellä on toinen alihyödynnetty kikka opiskelijoiden kirjoituksissa. Muista luvusta 5, että sinun on käytettävä lähdeaineistoa oman analyysisäikeesi sisällä. Esittelemällä lainauksen omalla täydellisellä lauseellasi voit tehdä heti selväksi, miksi valitsemasi lainaus on tärkeä argumenttisi kannalta.

Käytä modifikaattoreita selkeästi ja täsmällisesti

Modifikaattorit ovat sanoja ja lauseita, jotka lisäävät tietoa lauseeseen. Ne täsmentävät (eli modifioivat) substantiivin tai verbin merkitystä. Joskus modifioija on väärin sijoitettu, moniselitteinen tai se ei selvästi liity substantiiviin tai verbiin (ns. roikkuva modifioija). Nämä ongelmat voivat saada lukijan miettimään, mitä tarkalleen ottaen väität.

MISPLACED: Mäkihyppääjä näytti tyylikkäältä uudessa puvussaan, joka painoi vain 140 kiloa.

VIRHEELLINEN: Mäkihyppääjä näytti tyylikkäältä uudessa puvussaan, joka painoi vain 140 kiloa.

Puku ei painanut 140 kiloa (toivotaan); mäkihyppääjä painoi.

MÄÄRÄYKSET: Kun viralliset säännöt ja päivittäiset käytännöt eroavat toisistaan, niitä pitäisi muuttaa.

KORJAAVA: Muodolliset säännöt tulisi muuttaa vastaamaan päivittäisiä käytäntöjä.

KIRJOITUS: Päivittäiset käytännöt tulisi muuttaa vastaamaan muodollisia sääntöjä.

Ensimmäisessä versiossa ei ole selvää, mitä pitäisi muuttaa. Kahdesta selkeästä versiosta käy selvästi ilmi, mitä kirjoittaja väittää.

VIRHEELLINEN: Kadulla kävellessä talot hehkuivat vaaleanpunaisina auringonlaskussa.

VIRHEELLINEN: Walking down the street, she saw houses glowing pink in the sunset.

Ensimmäinen versio viittaa siihen, että talot kävelivät kadulla. Pronomini, johon tuo ensimmäinen lause viittaa (”hän”), puuttuu. Toinen versio korjaa tämän tuomalla tarvittavan pronominin mukaan.

Valitse oikeat sanat

Monet näkemäni väärän sanan virheet näyttävät olevan tekstinkäsittelyohjelmiin sisäänrakennettujen oikeinkirjoitustarkistusten artefakteja. Näen esimerkiksi usein ”costumers”, kun opiskelijat tarkoittivat ”customers”, ”defiantly” sanan ”definitely” sijasta ja, hieman koomisesti, ”martial” sanan ”marital” sijasta ”marital.”

Muut virheelliset sanavirheet johtuvat homonyymeistä, kahdesta tai useammasta samalta kuulostavasta sanasta, kuten esimerkiksi virheet there/their/they’re tai your/you’re. Yliopistokirjoituksissa toinen yleinen virhe on effect/affect-sanan virheellinen käyttö. Käytä ”effect”, jos puhut syyn tuloksesta substantiivina, ja ”affect”, jos tarkoitat vaikuttamista tai puhut tunteista psykologiassa (jolloin se lausutaan AF-fekti).

VIRHE: Konfliktin vaikutukset ovat olleet pitkäaikaisia.

VÄÄRIN: Konflikti on vaikuttanut jokapäiväiseen elämään koko maassa.

OIKEA: Tutkimusten mukaan elävien kasvien läsnäolo vaikuttaa sekä kognitioon että affekteihin.

”Vaikuttaa” voi olla myös verbi, jolloin se tarkoittaa saada aikaan:

VÄÄRIN: The conflict effected major international policy changes.

Tässä lauseessa sanotaan, että konflikti sai aikaan poliittisia muutoksia. Jos haluaisit sanoa, että konflikti vaikutti (mutta ei itse aiheuttanut) politiikkamuutoksia, kirjoittaisit, että konflikti vaikutti politiikkamuutoksiin.

Sukupuolittuneen kielenkäytön dilemma englannissa

Mitä tehdä sukupuolesta määrittelemättömän subjektin kanssa? Aiemmin vallitsi yksimielisyys siitä, että käytettiin aina sanaa ”he”, ja lukijoiden oletettiin ymmärtävän, että subjekti saattoi olla nainen. Kuten tiedät, sitä ei enää hyväksytä. Virallisen akateemisen kirjoittamisen kulttuuri ei ole vielä vakiintunut laajalti kannatettuun ratkaisuun, mikä aiheuttaa kirjoittajaopiskelijoille läpitunkevan ongelman.

Informaalisesti ”he/heidän” käyttäminen neutraalissa yksikössä on tulossa yleiseksi käytännöksi. Jos esimerkiksi Facebook-ystävä ei ole määritellyt sukupuolta, Facebook kehotti ennen kirjoittamaan ”heidän aikajanalleen” ”heidän syntymäpäivänsä”. Kuulen tätä yhä useammin myös puhekielessä. Esimerkiksi useimmat ihmiset, jotka kuulevat tämän lauseen lausuttuna, eivät huomaisi räikeää ongelmaa: ”Lääkäri, joka tekee virheen, on usein liian peloissaan myöntääkseen mokansa.” Akateemisessa artikkelissa tätä lausetta pidettäisiin kuitenkin pronomini-antiedenssivirheenä, koska ”lääkäri” on yksikössä ja ”heidän” edelleen monikossa. Suurin osa professoreistasi ei vieläkään hyväksy they/theiriä sukupuolineutraaliksi yksikön possessiiviksi. Toivottavasti tulevina vuosina akateemisessa kirjallisuudessa aletaan hyväksyä tätä täysin järkevää ratkaisua sukupuolittuneeseen kieliongelmaan, mutta vielä ei olla perillä.

Mitä siis tehdä? Tässä on kolme mahdollista ratkaisua.

1. Valitse mahdollisuuksien mukaan monikko. Esimerkiksi: ”Virheitä tekevät lääkärit ovat usein liian peloissaan myöntääkseen mokansa.”
2. Kirjoita ”hän” tai ”hänen”, jos se ei ole liian toistuvaa. Kappaleessa ei kannata olla enempää kuin kaksi tai kolme tällaista ”tai”, mutta pari ei olisi lukijalle rasittavaa. Esimerkiksi voisi kirjoittaa: ”Lääkäri, joka tekee virheen, on usein liian peloissaan myöntääkseen mokansa. Sairaalan lakimiehet saattavat kieltää häntä tekemästä niin.”
3. Mieti, onko tosielämän esimerkki parempi kuin hypoteettinen aihe. Hypoteettisista ihmisistä ja tilanteista kertovista pitkistä kappaleista puuttuu usein argumentatiivinen voima. Jos kirjoitat artikkelia hoitovirheistä, sinun kannattaisi ehkä korvata yllä olevan esimerkin kaltaiset hypoteettiset väitteet tosielämän esimerkeillä lääkäreistä, jotka ovat tehneet virheitä mutta jotka ovat olleet haluttomia tai joita on kielletty tunnustamasta niitä. Vielä parempi on keskustella hoitovirheitä koskevien tutkimusten tuloksista ja niiden seurauksista. Sen lisäksi, että todelliset esimerkit ratkaisevat sukupuolittuneen kieliongelman, ne ovat vakuuttavampia.

Muista, että kyse on tarkkuudesta ja kunnioituksesta. Mitä ikinä teetkin, älä vain kirjoita ”hän” lääkäreille, asianajajille ja rakennustyöntekijöille ja ”hän” sairaanhoitajille, sosiaalityöntekijöille ja lentoemännille. Älä myöskään kirjoita ”hän” tai ”hänen” kaikesta ja odota, että lukijasi täyttävät ”tai hän” ja ”tai hänen” itse. Se vaikuttaa laiskalta, ellei jopa aktiivisesti seksistiseltä. Kunnioituksen osoittaminen sukupuolta koskevalla tarkalla kielenkäytöllä saa sinut vaikuttamaan paljon uskottavammalta.

Johtopäätökset

Tämä luku ei ole (eikä voisi olla) täydellinen englannin muodollisen kielenkäytön läpikäynti. Sinun kannattaisi varata kirjanmerkkeihin pari hyvää lähdettä, joita voit käyttää, kun kysymyksiä ilmenee. Jos kirjoituksessasi on yleensä paljon virheitä, älä masennu. Etsi yksi tai kaksi käytäntöä, jotka haluat hallita, ja opettele ne sitten käyttäen apunasi opettajiltasi saamaasi palautetta. Sinusta ei voi tulla virheetöntä kirjoittajaa yhdessä yössä (eikä kukaan kirjoita virheettömästi koko ajan). Mutta muutaman lukukauden aikana voit varmasti tuottaa täsmällisempää tekstiä, joka esittää ajatuksesi parhaassa mahdollisessa valossa.